home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku11.lha
/
Teksti
/
RGBCD32.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1995-02-16
|
13KB
|
476 lines
5
1
2 Periaatekaavio.IFF 30 20
4 Synclevy.IFF 110 20
5 Videovahvistin.IFF 46 80
7 Piirilevy.IFF 107 37
8 Piirilevypäältä.IFF 0 10
12 Kuoret.IFF 44 25
13 Laitekotelo.IFF 26 25*
{3 Tee se itse: RGB-portti Amiga CD32:een
{3 --------------------------------------
Harri Laitinen
Kaikissa CD32:issa ei ole Amigan RGB-liitintä, vaikka niissä on TV-modulaattori,
S-VHS ja Composite Video. Tämä omituinen puute käy oleelliseksi, jos haluaa
käyttää CD32:a vaikkapa Commodoren 1942-monitorin kanssa. Syksyllä 1994 pulpahti
kysymys CD32:n RGB-liittimestä tuon tuostakin esille Internetin Amiga-uutisryh-
missä, joten sama puute näytti vaivaavan muitakin kuin itseäni. Vasta kun
ryhmässä comp.sys.amiga.cd32 julkaistiin lokakuussa 1994 tieto CD32:n sisäisestä
RGB-liitännästä ja sen johtojen järjestyksestä, asia alkoi hitaasti edistyä.
Vuoden alusta minulla sitten on ollut myös monitoriini sopiva liitäntä, jollai-
sen rakentelusta kerron tässä.
{31. Mitä tässä syntyy?
CD32:n oikeaan kylkeen tulee yksi 9-piikkinen D-liitin ja siihen liitettävä vi-
deovahvistimen laatikko. Vahvistamattomat RGB-signaalit tulevat ensin CD32:n
piirilevyltä liitäntäkohdasta TP9 uuteen pieneen piirilevyyn konsolin kuorissa.
Siinä puskuroidaan kuvan tahdistussignaalit. RGB-signaalit vahvistetaan ulkopuo-
lella vahvistinlaatikossa, mistä kaikki johdetaan Amigamallisen monitoriliitti-
men kautta eteenpäin. Vahvistin saa käyttöjännitteensä CD32:sta. Tätä laajennus-
ta voi käyttää, jos monitori kykenee näyttämään Amigan näyttötiloja vi-
deonäyttötiloista (PAL 50 Hz vertical, 15,6 kHz horizontal) alkaen.
Esimerkeissäni C.Sync-linjaa ei ole täydennetty loppuun, mutta tarvittaessa sen
saa käyttöön täydentämällä kaaviot samanlaisella kytkennällä kuin H.Sync ja
V.Sync.
{32. Mitä jos joku tampio tunkee joystickin RGB-liittimeen?
Ikävä kyllä 9-piikkiseen D-liittimeen saa kiinni monenlaisia laitteita. Liitti-
messähän ongelmia aiheuttaa +12 V napa. Täysin idioottivarman liitännästä saa
vain ottamalla vahvistimen jännitteen erillisestä jännitelähteestä, niin ettei
sitä voi oikosulkea minkään kuvasignaalin tai CD32:n +5 V käyttöjännitteen kans-
sa. Mallissani napojen järjestys ja suojaus on mietitty niin, että RGB-liitti-
meen voi tunkea myös hiiren tai joystickin, eikä se polta CD32:n sisuskaluja.
+12 V:n johdossa on sulake siksi, ettei oikosulkemalla +12 V ja GND voisi rikkoa
muuntajaa. Diodi +5 V johdossa taas estää polttamasta CD32:n piirilevyä +12 V
jännitteellä. Vahvistinlaatikon voi myös vaaratta kiinnittää hiiriporttiin.
Kaikesta huolimatta +12 V jää ongelmaksi, sillä mikä tahansa RGB-liittimen navan
9 (+12 V) johonkin navoista 1-6 yhdistävä lisälaite voi aiheuttaa tuhoa. Ongel-
man voisi ratkaista käyttämällä epästandardeja liittimiä, joihin ei saa kiinni
mitään muuta lisälaitetta tai ottamalla vahvistimen käyttöjännitteen muualta.
(kuva seuraavalla sivulla)
{33. Varotoimenpiteitä
Konsolin sisuskaluissa puuhastelu saa aivan varmasti takuun raukeamaan, jos se
vielä sattuu olemaan voimassa. Tätä ohjetta ei muutenkaan kannata ryhtyä sovel-
tamaan ainakaan ensimmäisenä elektroniikan rakenteluprojektinaan!
CD32 on Amiga 1200:n tavoin staattiselle sähkölle arka 32-bittinen tietokone,
joten työskentelyyn pitäisi varata mahdollisimman vähän hankaussähköä sisältävä
ympäristö. TP9:n liitosjohtojen juottamisen ajaksi olisi myös aihetta maadoittaa
juotoskolvi ja CD32 samaan maahan. Tosin ainakaan laitteen oman muuntajan kautta
tämä ei aivan helposti onnistu, sillä sen verkkojohtoa ei ole maadoitettu.
Erittäin hyödyllinen varotoimenpide on katkaista CD32:sta virta aina, kun siihen
kiinnitettyä elektroniikkaa käpälöidään. Itse en rakentelun loppuvaiheissa malt-
tanut pitää tästä kiinni, ja niinpä tulinkin rikkoneeksi Alicen. Varomattomuus
maksoi sellaiset 700 markkaa ja viikkokausia hukattua vapaa-aikaa, ennen kuin
kone taas suostui toimimaan.
{34. Synkronointipulssien puskurointi
Alice-piiristä tulevat synkronointipulssit on syytä ottaa loogisen portin tai
vastaavan suojauselektroniikan lävitse, sillä Alice on kallis ja hankalasti
vaihdettava lastu. Väliin on viriteltävä elektroniikkaa senkin vuoksi, että koko
Amiga kieltäytyy käynnistymästä kunnolla, jos jännite synkronointijohdoissa las-
kee liian alas. Väliin soveltuvat monenlaiset loogiset portit, esimerkiksi AND-
portit, joiden sisäänmenot kytketään yhteen, kaksi NOT-porttia peräkkäin tai
OR-portit. Minä käytin piiriä 74HCTLS08N, jonka kaltaista on käytetty myös Com-
modoren VGA-adapterissa C=390682-01.
{35. RGB-signaalien vahvistaminen
{1RGB-signaalit tulevat TP9:ään suoraan D/A-muuntimesta vahvistamattomina, joten
{1niitä on vahvistettava ennen monitorille johtamista. Vahvistimen elektroniikka
{1suojaa myös D/A-muunninta. RGB-signaalien vahvistamiseen olen käyttänyt yksin-
{1kertaista jännitevahvistinta, jonka perusteet noukin Pentti O. A. Haikosen kir-
{1jasta Videotekniikka (1992). Erityisiä videovahvistimiksi rakennettuja integroi-
{1tuja piirejäkin on olemassa, mutta ikävä kyllä ainakaan Tampereen Bebekillä ei
{1ollut niitä myynnissä. Ilman IC:tä edessä on hiukan vaivalloisempi urakka.
{36. Piirilevyn suunnittelu
Jos haluaa siistin lopputuloksen, on parasta valmistaa painopiirilevyt videovah-
vistinta varten. Levylle pitää mahduttaa ainakin kolme videovahvistinpiiriä ja
mahdollisesti synkronointipulssien puskurointi. Itse asensin puskuroinnin pie-
nemmälle piirilevylle, jonka sijoitin CD32:n kuorien sisäpuolelle. Isommalla
piirilevyllä ovat sitten videovahvistimien seurana transistorit, joiden vahvis-
tusta säätämällä saa synkronointipulssien jännitteet monitorille sopiviksi.
Näitä jäljessä seuraavia transistoreja ei välttämättä edes tarvita, jos monito-
rin kaapeli on järjellisen pituinen.
Piirilevyihini tuli niin paljon hyppylankoja, että niiden juottamisen vaivalla
olisi voinut suunnitella koko kortin siistimmäksi. Maajohdin kannattaa sijoittaa
silmukaksi ison piirikortin ulkolaidalle, jolloin häiriöt siinä tasaantuvat mah-
dollisimman tehokkaasti. Omassa versiossani silmukka ei tule umpeen, mutta
häiriöitä ei silti juuri huomaa. CD-ROM-aseman koneisto aiheuttaa pieniä jänni-
tevaihteluita, jotka näkyvät joskus monitorissa heikkona sykkivänä ilmiönä, mut-
ta sitä ei täysikään silmukka poistaisi.
(kuva seuraavalla sivulla)
{37. Ruumiinavaus CD32:lle
Jotta CD32:n muovikotelon saisi auki, on kaikki laitteen pohjassa olevat ruuvit
kierrettävä irti ja lisäksi irrotettava laitteen takaa yhdellä isolla ruuvilla
kiinni oleva laajennusportin luukku. Tämän jälkeen kotelon voi avata kohottamal-
la kuulokepistokkeen puoleisesta päästä kansiosan irti pohjasta. Avaa varovasti,
sillä CD-ROM-asema on edelleen kiinni kansiosassa, ja sen lattakaapeli on lyhyt.
Kun kotelo on saatu auki, pitäisi saada avattua vielä peltikotelo, jonka sisällä
itse kone on. Sitä varten on ruuvattava irti kaikki peltikotelosta ylöspäin
näkyvät ristipääruuvit ja käännettävä pystyyn kotelon laidoille taitetut metal-
liliuskat. Lisäksi on irrotettava koneen piirilevyn etulaidasta ulos pistävä
kaapelinippu, joka johtaa ohjauspaneeliin. Liittimen saa vedettyä irti
työntämällä kapeateräisen veitsen liittimen kuoren ja pistokeosan väliin ja tai-
vuttamalla niitä varovasti irti toisistaan niin, etteivät lukitustapit enää estä
pistokeosan irrottamista. Nyt peltikotelon yläpuoliskon pitäisi olla irti ja
nousta paikoiltaan vastustelematta.
Seuraavaksi on saatava irti CD-ROM-aseman kaapeli. Se irtoaa helposti kohotta-
malla sitä piirilevyyn kiinnittävän muovisen liittimen kehystä noin puoli sent-
tiä. Kaapelin voi noukkia irti myös ennen peltikuoren avaamista, mutta kuoren
alla olevan liittimen saavuttamiseen tarvitaan jokin pieni koukkupäinen työkalu,
ja on vaikea nähdä mitä oikein tekee. Myös kokoamisvaiheessa romppuaseman kaape-
li on hankala tapaus.
Peltikotelon sisältä paljastuu siis Amigan piirilevy. Portti TP9 on rivi tina-
pisteitä lähellä ulkoisen laajennuksen paikkaa. Pisterivin ympärille on maalattu
kapea valkoinen suorakaide ja teksti TP9.
{38. Sisäinen RGB-liityntä TP9
Seuraavaa kaaviota tutkimalla selviää, mikä tinapiste on mikäkin. RGB-signaalit
löytyvät testiportista TP9.
Järjestys ylhäältä kohti piirilevyn
laitaa:
TP9
| | | <--- Kickstart ROM .-. Kuvaus Vastaavat liuskat
| | | |o| laajennuspaikassa
| | | |o|
| `--' .----. <--- Akiko |o|
| | | |o| HSync 159
| | | : <--- TP9 |o| VSync 160
| `----' : |o| Red 163 ja 164
| .. :O.--. |o| Green 165 ja 166
`-------'`----------' | |o| Blue 167 ja 168
^ ^ `------- |o| CSync 157
| | |o| Ground 161 ja 162
Laajennuspaikka liuska 182 `-'
RGB-signaalit tulevat vahvistamattomina suoraan D/A-muuntimesta TP9:ään ja laa-
jennuspaikkaan, ja S-VHS-liitäntä vie vielä osan niiden muutenkin heikosta te-
hosta. Tahdistussignaalit ovat puskuroimattomia, ja niistä HSync:iä ja VSync:iä
voisi käyttää paitsi monitorin kuvan tahdistamiseen, myös tahdistamaan CD32 ul-
koisen kellon mukaan. CSync taas toimii vain ulospäin.
Juotin johdot suoraan tinapisteisiin, mutta siistimpää olisi varmasti juottaa
TP9:n päälle jonkinlainen liitinkampa ja käyttää sitä. Tosin silloin peltikuo-
resta joutuu myös leikkaamaan palan pois.
Koska videovahvistimet tarvitsevat toimiakseen sähkövirtaa, täytyy piirilevyltä
vetää vielä ainakin kaksi johtoa: Sync-puskuroinnille +5 V ja videovahvistinpii-
reille +12 V. Molempiin sopivat liitäntäpisteet löytyvät läheltä CD32:n virta-
kytkintä. Omassa laitteessani (piirilevyssä lukee Spellbound rev 3) oli kolmen
sentin päässä virtakytkimen edessä vierekkäin kolme tinapistettä, joista yksi
oli +12 V, toinen +5 V ja kolmas maata. Jännitteet on parasta mitata ennen joh-
tojen kiinnittämistä.
{39. Kotelo
Koko lisälaite kuuluu sulkea metallikoteloon, ja välikaapelien pitää olla suo-
jattuja, muuten tämä viritelmä ei ainakaan paranna kuvan laatua. Metallikuorista
pitäisi muodostua katkeamaton ketju CD32:n rungosta aina monitoriliittimen kuo-
reen saakka.
(kuva seuraavalla sivulla)
{310. Viritystä
Kun kaikki on valmista, kytkennät ovat oikein eikä missään ole oikosulkua tai
epäonnistuneita juotoksia, koittaa odotettu hetki. Lopultakin saadaan kytkettyä
CD32 kiinni monitoriin. Pitäisi vielä uskaltaa kytkeä laitteisiin virta päälle.
Jos kaikki menee hyvin, pitäisi monitoriin ilmestyä jonkinlainen kuva. Elleivät
synkronointisignaalien jännitteet ole sopivat, kuva vipeltää hallitsemattomasti
vaaka- ja pystytasossa. Tähän auttaa kuitenkin säätö kahdesta vahvistinpiirile-
vyn (-.Sync) trimmeristä. Kierrä ne aluksi asteikkonsa puoleenväliin ja säädä
sitten yhtä kerrallaan.
Kun kuva pysyy ruudulla, videovahvistimen kolmea trimmeriä kääntelemällä pitäisi
monitorin kuvan kirkkaus saada sopivaksi ja värisävyt oikein. Luultavasti kaikki
trimmerit tulevat lähes samaan asentoon lähemmäksi vahvistuksen pienintä kuin
suurinta arvoa. Lähelle värien oikeita sävyjä pääset ottamalla testikuvaksi val-
koihoisen kasvot ja koettamalla saada ne näyttämään terveiltä. Säädöt ovat koh-
dallaan, kun kasvot eivät ole sairaan vihreät tai kuumeisen punaiset eivätkä si-
nerrä.
{311. Kannattaako?
Lyhyesti voi todeta, ettei kannata, ellei rakentelu ole mukavaa. Jos hyvin käy,
rakenteluun tuhrautuu muutama päivä ja tarvikkeiden hinta. Jos käy huonosti, me-
nee pidempään ja voi tulla vaikka kuinka kalliiksi. Mutta saa tässä ainakin
jännitystä elämään, ja rakentelu on vähintään yhtä mielenkiintoista kuin keski-
verto seikkailupeli.
Arvio tarvikekuluista:
Transistorit 30 mk
Kondensaattorit 10 mk
Vastukset 5-10 mk
Metallikotelo 20 mk
Eristintapit 4 mk
Liittimet ja kuoret 20 mk
Johdot 5 mk
Painopiirilevyt 20 mk
IC 74HCTLS08N 6,50 mk
Holkin-rimat 5 mk
Yhteensä noin 130 mk
Kytkennöissä voi käyttää muitakin kuin esimerkissäni mainittuja transistoreja,
kunhan taajuusalueet riittävät. (S2C1417-transistorit irrotin kiinalaisesta kel-
loradiosta.) Myös Haikosen kirjan esimerkeissä on eri komponentit.